Tänään oli siivouspäivä. Loma-ajan ei sitä niin mukavinta tekemistä. Ja ei, tämä ei ollut se iloinen karnevaalihenkinen päivä, jolloin ihmiset kauppaavat omia tavaroitaan halpaan hintaan. Karnevaalit oli kuulkaa kaukana.
Tsemppasin lapsia jo eilen, että tänään sit siivotaan ja en haluaisi siihen käyttää koko päivää. Eli suomeksi, mitä enemmän lapset ovat yhteistyökykyisiä, sitä nopeammin saadaan valmista. Isompi on kyllä ihan jeesjees apuri ja ymmärtää miten saadaan ikävät duunit tehtyä. Pienempi on vielä välittömän tyydytyksen iässä.
Niin kuin lapsitaloudessa yleensä, raivaamiseen menee enemmän aikaa kuin itse siivoamiseen. Pojat hoitivat oman huoneensa ja minä muut tilat. Mattojen tamppaus oli myös poikien hommaa. Kerrankin saa hakata ihan sydämensä kyllyydestä, en jäänyt katsomaan mitä ja ketä sillä mattopiiskalla mätkittiin :)
En erityisemmin siis pidä siivoamisesta ja parasta jälkeä saa lietsomalla itsensä siivousraivoon. Samalla puhisee kaikki ärsyttävät asiat ja purkaa turhautumiset likaan ja pölyyn. En ole mukavaa seuraa, mutta siistiä tulee.
Ja koska en kovin usein tee perusteellista siivousta, siis sellaista kaikki kerralla tyyppistä, näkee lapsikin työn tuloksen. Palkitsevaa ja todellakin on kiva aloittaa arki kun on siisti koti, jääkaapissa ruokaa ja pyykkikori tyhjä. Toisin sen pyykkikorin kanssa on vielä yhteistä taivalta tämä viikonloppu.
Lasillinen punaista päivän päätteeksi on mainio päätös siivousurakan päätteeksi.
Siistiä viikonloppua teille, minä relaan nyt!
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti