Kaksistaan

Kun lapsia on enemmän kuin yksi, on kahdenkeskeinen aika vain yhden jälkeläisen kanssa harvinaista herkkua. Ei niissä hetkissä tehdä välttämättä mitään  kovin ihmeellistä, mutta tärkeitä nämä hetket ovat, uskoisin että kaikille osapuolillle.

Eilen Isompi meni kaverin synttäreille ja meille Pienemmän kanssa vapautui laatuaikahetki Tampereella. Aikaa oli alle kaksi tuntia. Mitä me sitten teimme. Ei oikeastaan mitään ihmeellistä. Minä halusin käydä yhdessä lempikaupassani, Indiskassa ja kahvia piti myös saada. Kierrettiin parissa kaupassa ilman ostoslistaa ja sitten kahvilaan jätskille.

Yleensä jos lasten kanssa olen muualla kuin ruokakaupassa, on silloin puolenmetrin mittainen pakkohankkia-lista. Ja yleensä silloin pitää ostaa Isommalle vaatetta (lue: tuskallista kaikille). Nyt me haahuilimme kirjkaupassa pitkän tovin, katseltiin ja ihmeteltiin vain. Indiskasta halusin ostaa kynntilöitä ja minun mittarilla repäisevät korvikset oli myös hakusessa. Molempia löytyi. Vai mitä mieltä olette?

Kuin karkkeja

Nämä menevät leikkokukista

Lahjahuivin kanssa yhteensopivat

Ja lopuksi sinne kahvilaa, josta löytyi myös leikkipaikka.

Kiva reissu, leppoisa. Ja palaute tuli seuraavana päivänä: "äiti mennään taas joskus sinne samaan paikkaan missä käytiin jätskillä!"

Leppoisia loppuviikon päiviä teille!

M

Ostin kattilan

Havahduin tässä päivänä eräänä, että en ole ikuisuuksiin käynyt kirpparilla. Mielestäni kirpparihaahuilu kuuluu ehdottomasti leppoisaan elämään. Menen sinne yleensä vain katselemaan koska valmiin listan kanssa ei useinkaan tee löytöjä. Joskus onnistaa, joskus ei. Varmaan useimmin tulee hukkareissu löytöjen suhteen, mutta hauskaa siellä on aina. Ihmiset myyvät mitä hilpeämpi tavaroita ja usein löytää jotain lapsuudesta tuttuja juttuja. Kuten kerran väriävaihtava (sellainen missä on liukuva muovi punaisella ja vihreällä värillä) taskulamppu. Se oli hieno se.

Työpaikkani viereen oli tullut uusi kirpputori. Tänään sen katsastin. Ja tein löydön.

Kattilan.

Äidilläni on samanlainen kokonaan valkoisena, enkä pyynnöistäni huolimatta ole sitä itselleni saanut. Mutta nyt löysinkin hienomman ja ihan ehjän ja vain muutamalla eurolla.

Käytännössä tätä tarvitsee vain voin sulattamiseen. Mutta se on hieno.

Täytyy ostaa uusia perunoita ja tehdä voi-sipuli-soosi uudella kattilalla. Ja soittaa äidille, että nyt löytyy oma kattila :)

Sisustuslehdet kuuluu myös vakio-ostoksiin kirppareilla. Taidankin illalla syventyä lehteen ja hakea inspiraatiota.

Iloista viikkoa teille!

M

Hyvän mielen vaatekaappi

Olen joskus ollut ainakin ajatuksen tasolla edellä aikaani. Kerron kohta miksi.

En tiedä onko joku voinut välttyä "Hyvän mielen vaatekaapilta", kirjalta joka käsittelee globaalin vaateteollisuuden ongelmia sekä ongelmia ihan omassa vaatekaapissa. Lyhyesti, miten pärjätä vähemmällä, mutta toimivammalla määrällä vaatteita.

Olen ihan hökönä vaatteisiin, ollut niin kauan kuin muistini kantaa. Muistan ruskeiden sukkahousujen tuoman ahdistuksen, muistan onnen ensimmäisistä bikineistä, muistan ne teini-iän pakkosaada-vaatteet. Tykkään miettiä pukeutumista ja asukokonaisuuksia. Ja nautin siitä, että saan työssäni käyttää sekä rentoja asuja kuin huolitellumpaa lookkia.

Mutta joku on alkanut tökkimään. Ja se joku on laatu tai oikeastaan sen puute. Vaatteet on mielestäni nykyään huonolaatuisia. Neuleet on käytännössä kertakäyttö tavaraa. Olenkin päättänyt, että tästä lähtien laatu korvaa määrän. Esimerkkinä tästä on kolme talvea sitten ostamani kashmir-neuletakki. Joo, se maksoi aika paljon (oli kuitenkin tarjouksessa), mutta se on edelleen kuin uusi. Ja ihanan lämmin ja pehmeä. Samalla hinnalla olisin saanut monta halpaa, mutta ne olisi päätynyt roskiin jo aikaa sitten.

No, olenhan minä ostanut niitä halpoja neuleita tässä välillä, mutta tuo yksi neuletakki on minua muistuttanut siitä, että laadulla on väliä. Ja loppujen lopuksi laadukkaammalla vaatekaapilla säästää aivan varmasti rahaa. 

Tässä vaatekaapissa ei väreillä irroitella

Minulla oli tarve yönyli-laukulle, sellaiselle johon mahtuu myös läppäri. Aika pitkään olen kärvistellyt huonoilla kasseilla tähän tarpeeseen. Sitten päätin hankinnan tehdä. Mieti ensin, missä olisi edullisia kuljettimia. Mutta sitten päätin ostaa vähän kalliimman, ja mielestäni laadukkaamman kuin ne ketjuliikkeiden tekonahkaviritykset. Yhtenä kriteerinä (ulkonäön ja käytännöllisyyden li0säksi) oli se, että sen on oltava sellainen jonka korjauttaisin, jos menee rikki. 

Mielestäni tämä on aika hyvä kriteeri tehdessä hankintoja. Ostanko kengät joita mielestäni on järkevä viedä suutarille? Voiko tämän laukun korjata? Onko tämä lähtökohtaisesti tehty kestämään?

Ja nyt siihen miksi olen joskus ollut edelläkävijä omassa ajattelussani. Muistan, että muutama vuosi sitten pohdin, etten oikeastaan tarvitse uusia vaatteita, vaan voin asustaa jo olemassaolevia esim. huiveilla ja koruilla. Periaate oli hyvä, mutta ei se mitään pitänyt. Huiveja ja koruja vaan on tullut lisää.

Jospa nyt uudestaan?

M 

Mitään tekemistä

Tiedättekö sen tunteen kun ei ole mitään tekemistä? Ei se mitään, en minäkään.

No, kyllähän minä joskus olen siinä tilanteessa. Tai oikeastaan aina olisi jotain tekemistä, mutta joskus pääsee sellaiseen "ei mitään tekemistä-fiilikseen". Ja arvatkaa vaan osaanko siitä sitten nauttia? Yleensä en.

Omassa elämässäni on tällä hetkellä kaksi vaihdetta on/off. On takoittaa sitä kun lapset ovat minulla ja päivät täyttyy aamusta iltamyöhään tekemisestä ja menemisestä. Sitten on se off, jolloin lapset ovat isällään. No, useimmiten niinä off-hetkinä on jotain ohjelmoitua tai ainakin pitää valmistella niin, että selviää taas on-arjesta.

Askartelutarvikkeet, postit ja muistot suloisesti yhdessä

 

Mutta joskus tulee niitä hetkiä kun talo on tyhjä eikä olekaan mitään sovittua tai pakollista. Ja niin paljon kuin niitä kaipaa, ei sitten osaakaan olla. Takaraivossa jyskyttää tekemättömien hommien lista ja toisaalta taas olisi aikaa tehdä niitä omia juttuja. Mutta jumitun miettimään haluanko lukea, lähteä lenkille, blogata, istua yksin hiljaa kotona vai mitä. 

Miksi tuo juustohöylä on aina pöydällä?

Tuolille unohtunut unikaveri

Vähän sama tunne kuin menee ravintolaan syömään. Koska ulkona syöminen on aika harvinaista herkkua, tulee paine. Että kun kerran on oikein ulos lähdetty syömään ei ole varaa epäonnistua annoksen valinnassa. Eli pitää käydä useimmin ravintolassa ja saada useimmin itselleen joutilaita hetkiä. Toinen helpommin toteutettavissa kuin toinen.

Nyt yritän, tsemppaan ja ponnistelen. Sitten vain olen. 

 

Baanalla

Minun työhöni kuuluu olennaisena osana autolla ajaminen. Kilometrejä saattaa pahimmillaan viikossa kertyä lähemmäs 1000. Eli autoilusta on siis tykättävä, muuten olisi vaikeaa. Ei se aina ole kivaa ja kroppa ei tykkää yhtään. Mutta siinä on myös hyvät puolensa, ottamatta kantaa autoilun ympäristövaikutuksiin. Tätä työtä ei vain voi tehdä julkisia käyttäen tai pyörällä kulkien. Joskus haaveilen työpaikasta omassa kaupungissa, että pääsisi fillarilla tai kävellen töihin. Mutta puolensa tässä autoilussakin. Ja vaihtelun haluiselle sopii siirtyminen ja vaihteleva työ.

(kuvat laina-autosta, kuvaushetkellä oma korjauksessa/huollossa/pesussa)

Hyviä puolia:

•  voi käyttää hameita ympäri vuoden eikä tarvi pukeutua käytännöllisesti
• autolla ajaminen on omaa aikaa; saa kuunnella mitä haluaa
•  voi hoitaa puheluita samalla (käsivapaa-laitteella), sekä omia että työpuheluita
• kun ajaa illalla esim. kouluttamasta, voi tunnin ajomatkan purkaa jännitettä ja kotipihassa työasiat jää autoon. Tämä on oikeasti tosi hyvä asia.
• se vapauden tunne, sitä ei voita mikään

Ja joskus kuski on vähän fiininpänä :)

Helmet ranteessa ja hapsuhame hulmuten, tosin ei matkalla töihin tässä asussa.

M

Ulkona kaikki maistuu paremmalta

Vanha totuus tuli tänäänkin todistettua. Kaikki mitä ulkona syö, maistuu niin hyvältä. Kuten lämmin kahvi ja lettu koleassa toukokuun illassa.

Ei tarvitse laittaa iltapalaa

Isomman koululla järjestettiin pihatapahtuma, jonne suuntasimme. Repussa pehmokoira koiranäyttelyä varten (ruusuke saatiin) ja päällä reippaasti vaatetta.

Raitista ilmaa ja lasten leikkejä. Siinä se tämä ilta.

Nyt viisujen pariin!

M

Valmista

Seuraa tunnustus: minä olen aloittaja. Olen innostuja ja inspiroituja. 

Kun inspiraatio iskee, aloitetaan. Kun inspiraatio hiipuu, keskeytetään. Ja jatketaan sitten taas kun aika ja inspiraatio kohtaavat.

Näin kävi verhojen kanssa. Olen asunut tässä kodissa jo reilun vuoden, mutta ei vaan ole ollut verhoja ikkunassa. Kangas on ollut ostettuna, mutta se inspiraatio. Tässä taannoin oli viikonloppuna aikaa, vähän inspiraatiota ja enemmän päättäväisyyttä. Nyt otan ompelukoneen ja ompelen ne verhot. Ja tuli kuulkaa valmista. Olohuoneeseen ja poikain huoneeseenkin. Ettei yhtään hassumpi lopputulos.

Kangas Marimekon alesta

Olen ollut nuorena innokaskin ompelija ja omia vaatteita on tullut aika paljon tehtyä. Silloin ei ollut halpaketjuja muotivaatteille eli itse tehtiin. Äitini lahjoitti minulle ystävällisesti ompelukoneensa, mutta nyt sitä käytetään lähinnä verhojen ompeluun. Mutta hyvä, että edes se onnistuu, säästää siinäkin. Ties vaikka ihan sohvatyynytkin tekisin, niihinkin on kangasta. Mutta se inspiraatio...

Puuha-terveisin

M