Palataan vähän viime viikonloppuun. Tällä kertaa ruuan merkeissä, koska tällä kertaa se tuntui olevan pääasiassa.
Uusia kokeiluja, herkullisia makuja ja yltäkylläisyyttä. Ei siis yhtään huono viikonloppu.
Perjantaina iltapalalle suunnittelin texmex-piirakkaa ja vihdoin toteutin pitkään mietinnässä olleen ruokakokeilun. Eli niinkin mystisen ainesosan kuin soijarouheen. Olen vähitellen, siis todella baby steps, lisännyt kasvisruuan osuttaa ja ihan hyvillä tuloksilla. Kikherne-pihvit ovat uusi herkkuni ja linssikeitto on mainio eväsruoka töihin. Soijarouhe on ollut kaapissa korkkaamista vaille valmiina ja nyt tuli tilaisuus. Ja se siis vaatii tilaisuuden. Katsokaas kun taloudessa asuu sellaisia peruspoikia eli epäluuloisia minkään vähänkään erikoisemman ruuan suhteen. Ja ajattelin tehdä pienen käytännön testin eli huomataanko jos korvaa jauhelihan soijarouheella. Eli ruoka piti tehdä lapsilta piilossa.
Vähän konsultaatiota, reilusti härkää sarvista ja eikun hommiin. Sain ohjeen käyttää soijarouhetta ikään kuin jauhelihan tapaan. Eli pannulla sipulit kuullottumaan, sekaan rouhe, mausteet ja vettä. Ja hyvää tuli. No, miten sitten kävi makuraadin kanssa? Pienempi ei syönyt kun oli muutakin ja tutumpaa tarjolla, isompi söi hyvällä halulla ja poikaystäväkin söi mukisematta, vaikka olikin sitä mieltä, että hänellekin olisi voinut olla kertomatta ;)
Lisänä kattauksessa oli salattia, pähkinöitä, marinoituja parsakaaleja (nykyinen suosikkilisuke) ja lasiin punaista. Tällä oli hyvä aloittaa viikonloppu.
Lauantaille oli sitten luvassa taas uutta. Kaupassa käydessäni inspiroiduin ostamaan parsaa ensimmäistä kertaa ever. Miten olenkin onnistunut ohittamaan tuon kevään herkun? Olen kyllä syönyt toisten laittamana, mutta itse en ole aikaisemmin kokeillut. Ja voi sentään, kuinka hyviä nämä ovat. Kuten kuvasta saattaa päätellä. Kahden aikuisen voimin syötiin koko setti, lapsille ei (onneksi) maistunut.
Viikonlopun kulinaarisen matkan kruunasi äitienpäivän lounas vanhempieni luona. Shamppanjalla aloitettiin ja jatkettiin runsaalla alkupalapöydällä. Pääruuaksi paistia kera herkullisen kastikkeen. Jälkkäriksi siskon tekemää kakkua.
Että sellainen viikonloppu. Kyllä hyvä ruoka on sitä elämän luksusta, josta on etuoikeus nauttia. Mutta tällaisten viikonloppujen jälkeen on kuitenkin hyvä palata tavalliseen arkiruokaan, mikä sekin on oikein hyvää. Elämä on kuitenkin pääasiassa sitä nakkikastiketta.
Näiden kuvien päätteeksi onkin hyvä lähteä lenkille.
Viikonloppuna on luvassa laatuaikaa ystävän kanssa eli eiköhän taas jatketa kulinaarisilla nautinnoilla.
Nyt sinne lenkille!
Pus,
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti